Elämäämme ympäröi suuri ja väärinymmärretty pimeys. Tämä pimeys kiertää kehää yksilöissä, yhteisöissä ja yhteiskunnissa; Se piiloutuu ja muuntuu, mutta sen alla vaikuttava perusenergia pysyy samana, se ottaa virtaa omasta lähteestään joka pohjautuu pelolle. Pelko on kuin musta aukko. Pelko on pimeää ainetta. Se on tuntematon, ja se imee elämää, valoa itseensä ja vaikuttaa katoavan, se vaikuttaa ei miltään, vain tyhjyydeltä. Se, että tämä ’ei mitään’ tai ’tyhjyys’ on jotakin kauheaa ja vältettävää on meissä vaikuttava primitiivinen, vanha ohjelmointi, joka jatkuu siksi ettei tuota pelkopohjaista lähdettä oikeasti tunnisteta(koska sitä pelätään, koska sitä ei haluta nähdä itsessä) joten sen päälle lisätään ja rakennellaan aina uusia rakennelmia, aina uusia palikoita, fraktaaleja, kuvioita, verkostoja, aina uusia muotoja jotka sitten lopulta sortuvat ja taas katoavat.

Ajatuksemme luovat maailmamme, ajatuksemme jotka syntyvät ympäröivien värähtelyjen yhtymisestä, yhteen liittymisestä. Ihmiskehojemme kautta toimivat aistimme vastaanottavat jatkuvasti informaatiota jota kehomme sisäinen järjestelmä prosessoi ja muuntaa. Kehomme ja mielemme yhdessä on astia alkemialle, se on pieni universumi, jonka sisällä synnytämme kokoajan uutta elämää, kokoajan uusia soluja, kokoajan uusia ajatuksia jotka syntyvät ulkoisten ja sisäisten elementtien yhteenpunoutumisesta, siitä samasta vaikutuksesta josta feminiininen ja maskuliininen energia yhtyy, siitä samasta vaikutuksesta jonka vaikutuksesta uusia ihmisiäkin syntyy, tuo sama voima sama pyhyys kaikessa! Kaikki polariteetit ovat yhtä ja samaa, ne yhtyvät ja eroavat ja saavat aikaan reaktioita. Kaikki on täydellistä juuri näin. Vanhat loppuunsa tulleet rakennelmat hajoavat ja uutta syntyy, kaikkeus joka syntyy juuri nyt ja juuri tässä, itseydessä.

Näemme edessämme rakennelman, joka on kuvaelma, kertomus itsestämme, ja se syntyy omista kuvitelmistamme, omasta ihmeellisestä mielestämme joka yhdessä kaiken muun virtaavan kanssa synnyttää tietoisuutta! Ymmärrämmekö me nyt että me olemme itse oman universumimme luojia, ja koska olemme luojia meillä on myös vapaus ja voima luoda mitä itse tahdomme. Meillä on vapaus valita valitsemmeko ammentaa elämää pelkolähteestä, vai valitsemmeko ammentaa ja synnyttää kaikkeuttamme sen rakkauden kautta jota elämä kokonaisuudessaan todellisuudessa on. Voimme tehdä tämän luopumalla sisäisestä taistelustamme,siitä uskomuksesta,että ulkoiseksi kokemamme maailma olisi meistä erillinen, siitä ymmärryksestä että ulkoiseksi kokema maailma on todellisuudesta heijastus ja peilikuva, oma kuvamme. Ja voi kaikkea sitä vastustusta, joka johtuu vain siitä ettemme tahdo nähdä tuota kuvaa, koska emme tahdo tehdä sitä työtä, ottaa sitä vastuuta maailmankaikkeudestamme ja omasta vaikutuksestamme siinä, joten mieluiten katsomme muualle ja kulutamme aikamme vahvistamalla polariteetteja muita syyllistämällä, ulkoisia elementtejä syyllistämällä, sotimalla näkymättömiä vihollisia vastaan. Todellisuudessa sodimme aina lopulta vain itseämme vastaan.

Kaikki jonka koemme pahuutena on oikeasti vain osa sisällämme myllertävää ristiriitaisuuden aallokkoa jonka alle jatkuvasti kadotamme itseämme, emmekä pysty näkemään kunnolla, koska emme muista keitä ja mitä oikeasti olemme, emme ole kosketuksessa siihen todelliseen ja ikuiseen osaamme, koska olemme kytkeytyneet elämän perusenergian eli rakkauden sijaan pelkoenergiaan. Ymmärtäkäämme nyt että ykseys tarkoittaa sitä, että pelkokin on oikeasti rakkautta, se on rakkauden vastavoima, joka jatkuvasti sortuu ja häviää itseensä, rakkauteen. Kaikki on täydellistä sellaisenaan, emme oikeasti voi koskaan todella kadottaa itseämme tai pyhyyttämme. Ainoastaan me voimme unohtaa jotta voisimme jälleen muistaa, koska juuri niin energia syntyy, kulkee ja kuolee, pyörteillen, seikkaillen, ja lopulta taas itseensä, omaan keskukseensa palaten. Me olemme seikkailulla, olemme matkalla vain. Kaikki on tässä!

Kutsun sinua luopumaan sisäisestä taistelustasi, sillä emme voi koskaan voittaa pimeyttä vastustuksellamme. Katso pimeyttäsi silmästä silmään, kohtaa se, joka on, tullaksesi tuntemaan suuri pimeys, tullaksesi tuntemaan sen opastus, ja se kuinka itse pimeys haluaa johdattaa sinut aina vain lopulta valoon ja rakkauteen. Väärinymmärretty pimeytemme, laajentuva voima sisällämme, musta aukko, on portaali ikuiseen valoon, jonne voimme päästä vain kun luovumme taistelusta, ja virtaamme tyhjyyteen, jonka sisuksissa syntyy täyttymys täydellisessä luottamuksessa kaikkeen mikä on.