Yhtäkkiä se iskee tyhjästä, tunnevyöry purkautuu, tunnen valon. Tunnen korkeamman itseni asettuvan kehoon. Kuinka kaikki elämää kolhivat reaktiot ovat menneisyyttä,  aiemmin tapahtuneen aina uudelleen luomaa. Romahdan, ja palaset sisuksissani asettuvat uudelleen, jotakin syvistä vesistä nousee pintaan, näen varjoni selkeämmin, näen yhteydet, näen kuvion, näen portin kehossani sinne virtaa valohiukkasia tyhjyydestä. Näen sen selkeästi,

Ja kaksi toisiinsa yhdistyvää aaltoa muuttuvat yhdeksi, sulautuvat puhtaaseen virtaan.